Terveystieteen yliopistokoulutukseen Helsingissä pitää löytää pysyvä ratkaisu. Olen iloinen, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ja Vaasan yliopisto ovat allekirjoittaneet sopimuksen sosiaali- ja terveyshallintotieteen kaksivuotisen maisteriohjelman käynnistämisestä Helsingissä ensi vuonna. Se ei kuitenkaan ratkaise koko terveystieteiden koulutukseen liittyvää ongelmaa, jonka laajuus realisoituu tulevina vuosina pääkaupunkiseudulla.
Tehty sopimus on hyvä, mutta nyt sovittu kaikkiaan kolmen 20 oppilaan ryhmän koulutus ei riitä kattamaan kokonaan terveydenhuollon korkeakoulutettujen tarvetta. Esimerkiksi HUS:n ja Helsingin kaupungin palveluksessa olevista terveydenhuollon johtajista vajaat 300 on eläköitymässä seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Terveystieteiden opiskelijoista osa suuntautuu johtamiseen, mutta heillä olisi oltava mahdollisuus suuntautua myös opetukseen tai tutkimukseen. Pääkaupunkiseudulla on ammattikorkeakouluja ja toisen asteen oppilaitoksia, jotka tarvitsevat pätevyysvaatimukset täyttäviä terveydenhuollon opettajia.
Monet helsinkiläiset opiskelumahdollisuutta odottavat eivät ole tuoreita ylioppilaita vaan hoitotyötä jo pidempään tehneitä perheellisiä ruuhkavuosiaan eläviä ammattilaisia, useimmiten naisia. Opiskelu itsessään kesken työuran on merkittävä taloudellinen riski. Kaukana kotoa opiskelusta aiheutuu kustannuksia sekä työnantajalle että opiskelijoille. Jos opiskelu olisi mahdollista Helsingissä, moni voisi suorittaa opinnot jopa työn ohessa. Tämä olisi edullisempaa sekä opiskelijalle itselleen, että hänen työnantajalleen.
Terveystieteen yliopistokoulutuksen ongelmaa on pyritty ratkaisemaan noin viidentoista vuoden ajan, Tähän olisi vihdoinkin löydettävä pysyvä ratkaisu ja saatava koulutus käynnistymään eri suuntautumisvaihtoehtoineen Helsingin yliopistossa.
