Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus ja toimivuus keskusteluttavat kokemukseni mukaan runsaasti ihmisiä sekä vaalien aikaan, että vaalien välillä. Se ei suinkaan ole mikään ihme, koska lähes jokaisella meistä on kokemuksia näistä palveluista joko niiden käyttäjinä tai käyttäjien läheisinä. Kokemukset ovat usein myönteisiä, mutta meille kuntapoliitikoille ja vaaleissa ehdokkaana oleville tulee myös jatkuvasti palautetta siitä, että ihmiset kokevat että eivät ole saaneet tarvitsemaansa palvelua tai he kokevat, että eivätkä ole saaneet apua vaivaansa tai ongelmaansa.
Palveluiden laadun ohella runsaasti keskusteluttaa se, miten läheltä tai kaukaa palveluita joutuu hakemaan ja säilytetäänkö palvelut lähellä vai keskitetäänkö niitä isoiksi kokonaisuuksiksi yhden katon alle. Myös Helsingin Sanomat kyseli meiltä Helsingin valtuustoryhmien puheenjohtajilta, tarvitaanko Helsinkiin lisää isoja sote-keskuksia, joihin palvelut keskitettäisiin. Vastasin Hesarille seuraavasti:
Perustason sosiaali- ja terveyspalvelut on turvattava lähipalveluina erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Lähipalvelut ovat erittäin tärkeitä myös ikääntyneille ja pikkulapsiperheille.
Palveluita on vietävä myös yhä enemmän paikkoihin, joissa asiakkaat jo ovat, kuten päiväkoteihin ja ikääntyneiden ja asunnottomien palvelukeskuksiin. Myös digitaalisia palveluita on kehitettävä.
Palveluja yhteen kokoavia sote-keskuksiakin tarvitaan. Ne ovat tärkeitä erityisesti paljon erilaisia palveluja tarvitseville. Avun saanti ja sote-ammattilaisten välisen yhteistyön toimivuus eivät saa kuitenkaan olla kiinni siitä, tekevätkö ammattilaiset työtä fyysisesti samassa vai eri paikassa.
