Perhevapaauudistuksen valmistelu on keskeytynyt. Ministeri Saarikko toteaa, että perhevapaita ei voi uudistaa ilman lisärahaa. Ilman rahaa muutokset olisivat voineet tarkoittaneet jopa erittäin isoa leikkausta perheiden tukiin. Viime vaiheessa pöydällä olleet mallit olisivat näet lyhentäneet selvästi äitien käytettävissä olevia ansiosidonnaisia perhevapaita ja osa kuukausista olisi siirretty vain isän käytettäväksi.
Uudistuksen tavoitteissa oli paljon kannatettavaa. Isien perhevapaiden käytön toivoisin todellakin kasvavan. Tavoitteen saavuttaminen vaatii sekä perhevapaiden uudistamista, mutta myös työelämän ja myös meidän naisten asenteiden muuttumista. Isä on lapselle yhtä hyvä hoitaja kuin äiti, eikä isän poissaolo työelämästä voi olla lähtökohtaisesti sen vaikeampaa kuin äidin poissaolo. Mutta tämä ei voi tarkoittaa sitä, että perheiden tuet tippuvat rajusti nykyiseen verrattuna, jos isällä ei ole mahdollisuutta käyttää vapaita. Jos äidin ansiosidonnaisia vapaita leikattaisiin merkittävästi, perheen saamat tuet voivat tippua jopa useita tuhansia euroja.
Perhevapaakeskustelussa on hyvä muistaa, että ansiosidonnaisten perhevapaiden kustannuksista lähes 100 prosenttia maksavat työnantajat ja työntekijät. Työmarkkinajärjestöillä on siten myös valtaa linjata, miten ansiosidonnaisia vapaita kehitetään.
Perhevapaauudistusta olisi valmisteltava osana koko sosiaaliturvan uudistamista, jolloin voidaan arvioida, miten etuusmuutokset vaikuttavat ihmisten arkeen. Pienimpien etuuksien leikkaukset kompensoituvat osalle ihmisistä toimeentulotuessa, joka on viimesijainen etuus. Tämä ei voi olla tavoite, eikä toivottava kehityssuunta. Myös pienempiä etuuksia olisi kyettävä parantamaan.
Kuten SAK:n asiantuntija Tuuli Glantz totesi YLE:n haastattelussa ”Hallituksen asettamat kriteerit olivat lähtökohtaisesti jo niin tiukat, että käytännössä uudistus olisi lyhyellä tähtäimellä näyttänyt perheille leikkaukselta. Siihen nähden tämä [uudistuksen kaataminen] on hyvin rohkea päätös, koska monelle perheelle se tilanne olisi näyttänyt huonommalta nykytilanteeseen verrattuna.”
On helppo yhtyä ministeri Saarikon toteamukseen: ”Seuraavissa hallitusneuvotteluissa kaikkien puolueiden on osattava varautua perhevapaauudistukseen. Jotta siitä tulisi tasa-arvon ja perheiden kannalta parempi, se kannattaa toteuttaa niin, että kehys on auki ja rahat ovat pöydässä.” Onnistunutta ja perheiden ja lasten näkökulmasta lähtevää perhevapaauudistusta ei voi tehdä kustannusneutraalisti, vaan sen tekemiseen tarvitaan lisärahaa.
