Minun Helsinkini on mahdollisuuksien kaupunki
Helsinki on minulle rakas kotikaupunki, jossa on iloa ja elämää, mutta myös paikkoja, joissa voi rauhoittua arjen kiireiden keskellä. Täällä on lähes kaikki mitä tarvitsen. Täällä on perheeni, ystäväni, iso osa sukulaisistani, työ, harrastukset, luottamustoimet ja rakkaat paikat ja ympäristöt, joissa viihdyn. En kaipaa muualle, vaikka viihdyn muuallakin.
Saatamme kysyä tavatessamme vieraan ihmisen, mistä hän on kotoisin. Olen itse syntynyt Jämsässä, Keski-Suomessa ja asunut siellä noin 15 vuotta. Lukion kävin Jyväskylässä ja muutin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Helsinkiin. Aika tuttu tarina. Näin on tehnyt moni muukin nuori ennen ja tekee tänä keväänäkin. Helsinkiin muuttaa erityisesti nuoria aikuisia opiskelemaan. Osa heistä palaa valmistumisen jälkeen takaisin kotiseudulleen tai muuttaa muualle päin Suomea, mutta yhä useampi jää pääkaupunkiseudulle. Minä olen asunut jo yli puolet elämästäni Helsingissä. En ajattele olevani yhtään vähempää helsinkiläinen kuin täällä syntyneet.
Mitä minun Helsinkini on? Se ei ole vain Helsingin keskusta, täynnä arkista kiirettä ja touhua, erilaisia ihmisiä. Helsinkini on myös lähiöitä, pääradanvarren jokapäiväisiä maisemia, sorapintainen kotikatumme, pientaloalue lähellä naapurikunnan Vantaan rajaa. Helsinki on minulle kaupunki täynnä tapahtumia, tekemistä, ihmisiä. Helsinki on rajattomasti mahdollisuuksia, joihin voisi tarttua, jos haluaisi ja jos olisi aikaa. Jo pelkkä mahdollisuuksien olemassaolo, museot, kirjastot, joista Oodi uusimpana, ravintolapäivät, kiinnostavat kadut ja talot tuovat hyvää mieltä, vaikka niiden tarjonnasta ei aina lapsiperhearjen ja työn puristuksessa ehtisi nauttiakaan siinä määrin kuin toivoisi.
Minun Helsinkini ei ole betonia, ankeutta, harmautta, sellaista joka tuntuu luotaantyöntävältä. Helsinkini ei kuvastu muutama kuukausi sitten lentokenttäjunassa kohtaamani, maalta työmatkalle tänne tulleen miehen Oulunkylän kohdalla kaverilleen sanomassa kommentissa: ”Kuka tuollakin viitsii asua.” En voinut olla kommentoimatta kaveruksille: ”Niin, siellä asuu ihmisiä, jotka rakastavat omaa kotiseutuaan samoin kuin te ehkä omaa kotikuntaanne.”
Osallistuminen ja osallisuuden kokemus sekä todelliset mahdollisuudet vaikuttaa omaan arkeen parantavat meidän jokaisen hyvinvointia ja sitoutumista omaan asuinalueeseen ja kotikuntaan. Helsingistäkin tulee parempi paikka meille jokaiselle, kun pääsemme itse aktiivisesti mukaan sen kehittämiseen. Siksi kannatan päätösten valmistelun entistä suurempaa avoimuutta, lähidemokratiaa ja asukkaiden näkemysten parempaa huomiointia päätöksenteossa.
Jotta Helsinki menestyisi ja helsinkiläisten arki olisi mahdollisimman sujuvaa, meillä olisi oltava osaavia, päteviä ja aikaansaavia, tavallisen helsinkiläisen arjen hyvin tuntevia kansanedustajia myös eduskunnassa kaikissa puolueissa. Siksi olen ehdolla eduskuntavaaleissa.
