Koulutuksen laatu turvattava
Suomalainen peruskoulu herätti erityisesti muutama vuosi sitten runsaasti kiinnostusta eri puolilla maailmaa. Pienen maan oppilaiden menestys Pisa-tutkimuksissa yhdistettynä oppilaille maksuttomiin, lähes yksinomaan julkisiin kouluihin, myöhäiseen koulun aloitusikään, kansainvälisesti verrattuna lyhyisiin koulupäiviin ja pitkiin lomiin tuntui monista koulujärjestelmäämme tutustujista uskomattomalta. Parin viime vuoden aikana olemme voineet todeta, että koulujärjestelmämme ylivertaisuus ei ole itsestäänselvyys, eikä aikaisempi menestyminen vertailuissa ole välttämättä pysyvää.
Koulutusjärjestelmäämme aina varhaiskasvatuksesta peruskouluun, toisen asteen oppilaitoksiin ja korkeakouluihin on rakennettu ja kehitetty niin nousukausina, kuin taloudellisesti heikompinakin aikoina. Suomessa on uskottu aina koulutuksen ja sivistyksen parantavan yksilöiden hyvinvointia ja asemaa ja tuottavan maamme menestymisen ja kilpailukyvyn takaavaa osaamista. Tällä hetkellä todellisena uhkana on koulutuksen epätasa-arvo ja osaamistason lasku. Kataisen ja Stubbin hallitukset ovat kohdistaneet koulutukseen yhteensä 1,5 miljardin leikkaukset. Meillä on muistoissa 1990-luvun laman aikaisten leikkausten vaikutukset ja niiden korjaamisen vaikeus, jopa mahdottomuus. 90-luvun esimerkin pitäisi olla varoittava ja nyt pitää ymmärtää, että jatkuvat leikkaukset koulutukseen uhkaavat jo koulutuksen tasa-arvoa ja laatua. Koulutuspolitiikkaa pitää tehdä aina pitkäjänteisesti, eikä tempoillen.
Keskustalainen näkökulma koulutukseen on tasa-arvoinen. Haluamme taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden vahvaan yleissivistykseen ja osaamiseen, joka mahdollistaa pärjäämisen muuttuvassa työelämässä. Näin rakennetaan vahvaa pohjaa, joka edistää tavoitettamme saada Suomi uuteen nousuun. Jokaisella koululaisella ja oppilaalla pitää olla oikeus turvalliseen arkeen ja terveelliseen oppimisympäristöön. Pidän peruskoulutuksessa yhä keskeisimpinä tavoitteina oppimaan oppimista sekä tiedonhankintataitojen ja kriittisen arvioinnin ja medialukutaidon omaksumista. Maksuton koulutus ja opintososiaaliset etuisuudet edistävät jokaisen nuoren mahdollisuutta kouluttautua kotitaustasta ja vanhempien varallisuudesta riippumatta niin pitkälle, kuin oma motivaatio ja rahkeet riittävät.
Keskustassa korostetaan elinikäisen oppimisen näkökulmaa. Vapaa sivistystyö, niin kansanopistot, kuin kansalais- ja työväenopistot tekevät työtä, jonka merkitystä ei voida mitata vain rahalla. Vapaan sivistystyön toimintaedellytyksiä pitää vahvistaa. Aikuiskoulutus ja mahdollisuus oppia uusia, joko omaa arkea tai työelämässä toimimista tukevia tietoja ja taitoja, tukee sen piirissä olevien ihmisten hyvinvointia monella tavalla.
