Hyvä, paha välivuosi.
Huolestunut isoäiti kertoi tänään minulle keskustan vaaliteltalla lapsenlapsestaan, joka oli jäänyt viime keväänä vaille jatko-opiskelupaikkaa. Nuoren haaveena oli ollut jatkaa suoraan lukion jälkeen opiskeluja. Töitäkään ei ollut löytynyt. Päivät kuluivat pitkään nukkuessa ja kavereiden kanssa kuljeskellessa. Ensi kesäksi oli onneksi löytynyt tuttujen kautta kesätyöpaikka. Ja sitä ennen olisivat edessä uudet pääsykokeet. Jospa ensi syksynä alkaisivat myös ammattiin johtavat opiskelut. Keskustelumme kääntyi nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Totesimme yhdessä sen olevan sekä inhimillistä, että yhteiskunnan kannalta välttämätöntä.
Alkuviikosta julkaistiin TATin ja T-Median kyselyyn perustuva Kun koulu loppuu –tutkimus. Tutkimuskysymyksiin vastasi 7200 nuorta, joten tutkimuksesta saa kattavan kuvan yläkoulu- ja lukioikäisten nuorten näkemyksistä. Tutkimuksen uutisoinnissa korostui, että joka neljäs nuori, erityisesti tytöt, suunnittelivat pitävänsä lukion jälkeen välivuoden opinnoista. Vuotta aiemmin tehdyssä tutkimuksessa välivuoden pitoa suunnitteli vähän pienempi joukko, eli joka viides nuori. Vajaa 20 % lukioikäisistä nuorista tietää, mitä he haluavat opiskella lukion jälkeen, mutta noin puolet nuorista ei tiedä lainkaan mihin oppilaitokseen he aikovat pyrkiä ylioppilaaksi päästyään. Moni lukiolainen kokee tietävänsä liian vähän työelämästä ja kaipaa lukioon enemmän yhteyksiä työelämään.
Korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistus tuntuu aiheuttavan epävarmuutta. Erityisesti tulevat muutokset ovat ilmeisesti syynä kyselyyn vastanneiden lukioikäisten tyttöjen aikomuksiin pitää välivuosi lukion jälkeen. Muutosten pyrkimyksenä oli vähentää välivuosien määrää ja nopeuttaa vasta ylioppilastutkinnon suorittaneiden pääsyä opiskelemaan ja nopeuttaa siten työelämään siirtymistä. Todellisuudessa uhkaa käydä juuri päinvastoin kuin mitä uudistuksella tavoiteltiin. Uudistuksen vaikutuksia onkin arvioitava jatkuvasti ja reagoitava tarvittaessa asiaan nopeastikin.
Peruskoulujen ja lukioiden opintojen ohjausta, työelämäopetusta ja koulujen, korkeakoulujen ja työelämän välistä yhteistyötä pitää lisätä ja kehittää edelleen. Moni tuttu nuori tuntuu kaipaavan uutisissa haastatellun nuoren tavoin, että pääsisi tutustumaan oikeaan työelämään jo kouluaikana laajemmin kuin vain yhden Tet-jakson ajan yläasteella. Nuorten mahdollisuudet päästä tekemään erilaisia töitä myös kesäisin lisäävät heidän tietoisuuttaan työelämästä ja sen pelisäännöistä. Olen itse huomannut omista teini-ikäisistä lapsistani, että erilaisten kesätöiden teko voi myös auttaa nuorta omien kiinnostusten kohteiden pohdinnassa ja selkeyttää nuoren ajattelua siitä, mitä hän ehkä haluaisi tehdä aikuisena työkseen.
