Stubbin hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että se jatkaa työtä köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovitusta luvataan parantaa työnteon kannattavuuden parantamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Hallitus on luvannut kiinnittää huomiota ja arvioida lainsäädäntötyössä ja päätöksenteossa perheiden, erityisesti lapsiperheiden, asemaa.
Kauniita sanoja. Kuitenkin hyvinvoinnin ja terveyden jakautuminen väestössä on yhä eriarvoisempaa ja epätasaisempaa. Eriarvoisuus ilmenee niin alueellisesti kuin esimerkiksi kaupunkien sisällä, eri sosioekonomisten ryhmien välillä lähes kaikilla hyvinvoinnin ja terveyden osa-alueilla. Eriarvoisuus ilmenee myös kykynä ja mahdollisuutena käyttää hyödykseen ja oman elämäntilanteen parantamiseksi tarkoitettuja, kaikille kuuluvia palveluja ja etuisuuksia. Köyhyys ja huono-osaisuus syrjäyttää monella tavoin.
Matala sosioekonominen asema näkyy tulojen pienuutena, puutteena jokapäiväisen elämän aineellisissa tekijöissä ja kädestä suuhun elämisenä sekä varsin usein myös ongelmina arjen hallinnassa ja jokapäiväisestä elämästä selviytymisessä. Jos taloudellisten voimavarojen hankkimiseen tarvittavat edellytykset, kuten koulutus, ammatti ja asema työelämässä ovat keskimääräistä heikompia, edellytykset pärjätä elämän kilparadalla ovat huonot. Kaikilla sosioekonomisilla tekijöillä on yhteys hyvinvointiin, terveyteen ja kokonaisuutena elämänlaatuun. Kukaan ei huvikseen seiso leipäjonossa.
Hallituspuolueet eivät havaitse eivätkä hallitse ongelmia. Ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat ovat esimerkiksi puolustaneet lapsilisäleikkausta korvaamaan luotua verovähennystä kertomalla sen kohdistuvan pieni- ja keskituloisiin, vaikka tämä ei pidä paikkaansa. Sosiaalidemokraatit puolustavat toimeentulotuen korvaavan lapsilisäleikkauksen pienituloisille perheille. Toimeentulotuen pitäisi kuitenkin olla viimesijainen etuisuus. Ensisijaista pitäisi olla, että perusturva on kunnossa ja jokaisella suomalaisella olisi mahdollisuus ja oikeus päästä työn syrjään kiinni ja pärjätä työtä tekemällä.
Keskustan puheenjohtaja Sipilä on esittänyt alueellista perustulokokeilua. Malli mahdollistaisi myös sirpaleisen työn ja sosiaalietuisuuksien paremman yhteensovittamisen ja vahvistaisi siten kykyä ponnistaa epätoivoisestakin elämäntilanteesta ulos. Kokeilu pitäisi käynnistää pikaisesti, kun sille on tullut myös Eduskunnassa tukea yli puoluerajojen.
