Opintotukilakimuutos kaatui eduskunnan vauhtiviikolla
Eduskunta päätti työnsä melko erikoisissa tunnelmissa. Vaalikauden viimeisiä viikkoja väritti hallituspuolueiden eripuraisuus ja isojen lakihankkeiden eteenpäinviemisen vaikeudet. Viimeisen vuoden aikana parlamentaarisesti valmistellun sote-uudistuksen eteneminen pysähtyi perustuslaillisiin ongelmiin, metropolihallinto kaatui kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien näkemyserojen vuoksi, hallituksen rakennepaketin useat osat jäivät toteutumatta ja koulutuksen kentälle kaavaillut säästöt kaatuivat viimeisen viikon aikana yksi toisensa jälkeen.
Eduskuntatyön viimeisinä päivinä tehtiin monella tavalla historiaa. Kansanedustaja Rajamäki toimi vastoin oman eduskuntayhmänsä näkemyksen ja sai estettyä ns. paperittomien terveydenhuollon parantamiseen tähdänneen lakiesityksen hyväksymisen. Lakia ei ehditty käsitellä loppuun asti ja se raukesi eduskuntatyön päättyessä. Hallitus veti saamelaiskäräjälain eduskunnasta kesken lain käsittelyjen ja tähän läheisesti liittyvä itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus, ILO 169 jäi ratifioimatta. Viimeisessä täysistunnossa hallituspuolueiden tuella tehtiin historiaa, kun sekä opintotukilain uudistus, että toisen asteen koulutuksen rahoituslaki hylättiin.
Opintotukilaissa ongelmallisena kohtana oli opintotuen saannin rajaaminen toisen samantasoisen tutkinnon osalta pois, vaikka opiskelija ei olisi edes hakenut ensimmäistä tutkintoa suorittaessan opintotukea. Mielestäni jokaisella opiskelijalla pitäisi olla ”opintotukipankki”, josta opiskelija saisi opintotukea maksimissaan tietyn kuukausimäärän verran. Tällöin opiskelija suunnittelisi itse tukikuukausien käyttöä aktiivisemmin.
Lakimuutos olisi voinut vaikeuttaa uralla etenemistä. Esimerkiksi jos ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut terveydenhoitaja, kätilö tai sairaanhoitaja olisi halunnut jatkaa opintojaan pätevöityäkseen hoitotyön opettajaksi tai johtajaksi, hänellä ei olisi ollut jatkossa oikeutta saada opintotukea terveystieteiden kandidaatin tutkinnon suorittamiseen, koska kandidaatin tutkinto rinnastetaan opintotuen näkökulmasta ammattikorkeakoulututkintoon. Kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen opiskelijalla olisi ollut muutoksen jälkeenkin mahdollisuus saada opintotukeamaisteriopintojen suorittamiseen. Muutos olisi voinut kuitenkin estää monella opintojen aloittamisen. Pahimmassa tapauksessa meillä olisi voinut olla jatkossa vielä ennakoitua pahempi pula esimerkiksi hoitotyön johtajista ja opettajista. Lain muutos olisi hankaloittanut myös alan vaihtamista.
Oppositiopuolueet olivat esittäneet jo valiokunnassa ja aiemmin täysistunnossa, että opintotukeen ei tehdä ehdotonta rajausta, mutta hävisimme edellisen äänestyksen eduskunnassa. Onneksi hallituspuolueet tulivat asiassa järkiinsä ja opposition kannalle. Nyt viimeisessä täysistunnossa tehtiin historiaa, 185 kansanedustaja äänesti lain hylkäämisen puolesta ja vain yksi kansanedustaja tuki hallituksen esitystä. Eipä ole ennen nähty tällaista. Lopputulos oli sen mukainen, mitä me keskustalaiset toivoimme, tässä olivat voittajina kansalaisvaikuttaminen ja tulevat opiskelijat. Eduskuntatyön uskottavuudelle hallituspuolueiden poukkoilu ja omien esitysten kaataminen ei sen sijaan ole kunniaksi.
