Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta päätti eilisessä kokouksessa periä takaisin vuoden 2018 avustuksen liikuntaseuralta, jonka toiminta ei ollut täyttänyt kaikilta osin avustuksen myöntämisperusteita.
Minusta on aivan selvää, että jos avustuksen hakija, eli käytännössä seuran hallitus, on avustusta hakiessaan sitoutunut noudattamaan avustuksen myöntöperusteita, mutta käy ilmi, että näin ei ole toimittu, avustus on perittävä takaisin. Näin toimitaan riippumatta rikkomuksen syystä. Lautakunta ei kuitenkaan ole oikeusistuin, eikä tässä ole kyse rangaistuksesta tai halusta käyttää valtaa, niinkuin olen jopa kuullut arvellun.
Tässä tapauksessa pidän tekoa kuitenkin erityisen vakavana, koska tietojeni mukaan ongelmista on tiedetty laajasti ja epäeettisestä toiminnasta ovat joutuneet kärsimään lapset ja nuoret. Ilmi tulleet tapahtumat ovat sellaisia, että en olisi voinut kuvitellakaan, että ne ovat edes mahdollisia. On sitten kyse harrastuksesta tai kilpaurheilusta, kaikilla osallistujilla, mutta aivan eritysesti lapsilla ja nuorilla on oikeus liikkua turvallisesti ja saaden toiminnasta iloa ja voimaa.
Ehdotin itse eilen lautakunnassa ja olen ehdottanut jo kerran aiemmin alkuvuodesta tätä samaa asiaa epävirallisesti esityslistan ulkopuolella käsitellessämme, että kaupungin avustusten myöntämisperusteita uudistetaan.
Mielestäni tärkeimpänä uudistuksena esitin, että avustusten saajilta edellytettäisiin jatkossa omien eettisten periaatteiden laatimista ja esittämistä avustushakemuksen liitteenä. Eettiset periaatteet sisältäisivät myös avustuksen hakijan ns. ”omavalvontasuunnitelman”, jossa kuvattaisiin miten avustuksen saaja ennaltaehkäisee, havainnoi, puuttuu varhaisesti ja korjaa toiminnassa syntyviä eettisiä ongelmia. Omavalvontasuunnitelma konkretisoisi myös avustusten saajille aiempaan paremmin, miten tärkeänä kaupunki pitää kaiken avustettavan toiminnan eettisyyttä.
