Yhdenvertaisesti elämään

Eduskunnan kansalaisinfossa järjestettiin tänään seminaari Yhdenvertaisesti työelämään - Työhönvalmennus onnistumisen tukena. Seminaarissa käsiteltiin vammaisten, vajaakuntoisten ja mielenterveysongelmaisten työllistymisen esteitä ja yhdenvertaisuuden kokemuksia. Osallistuin itse tilaisuudessa järjestettyyn paneelikeskusteluun.

Kenen ongelma vammaisuus on? Onko se vammaisen ihmisen oma ongelma, vai ovatko ympäristömme, toimintatapamme ja asenteemme sellaisia, että ne tekevät ihmisestä vammaisen. Meistä kukaan ei voi sanoa olevansa täydellinen, meissä jokaisessa on puutteita. Kukaan vammainen tai vajaakuntoinen ei myöskään ole kaikilta ominaisuuksiltaan poikkeava. Kuurous ei tee ihmisestä kykenemätöntä toimimaan tuottavana työntekijänä, pyörätuolissa istuvan ajattelu ei jää jälkeen omin jaloin kävelevän kanssaihmisen mielen liikkeistä. MIksi kuitenkin ennakkoluulot, asenteet ja tietämättömyys tekevät vammasta ongelman monen työnantajan tai rekrytoijan silmissä?

Tavoittelemme työllisyysasteen ja eläkkeellejäämisiän nostoa. Pidämme itsestään selvänä ihmisten lahjakkuuden ja vahvuuksien hyödyntämistä. Puhumme innovaatioista ja luovuuden sallimisesta. Korostamme, että työn pitäisi olla aina kannattavampaa kuin sosiaaliturvan varaan jättäytymisen. Miksi emme samaan aikaan hyödynnä aidosti jokaisen ihmisen osaamista ja mahdollista myös vajaakuntoisille ja vammaisille ihmisille osallistumista oikeaan työelämään? Miksi emme remontoi koko perusturvajärjestelmää ja yhtenäistä ja yksinkertaista lukuisia erilaisia työllistymis-, kuntoutus- ja vammaistukia ja tee järjestelmästä kannustavaa ja ymmärrettävää? Ehdottomasti tärkeä tavoite, mutta toteutus voi olla haastava.

Järjestelmän muutos on kuitenkin välttämätön. Niin on myös asenteiden muutos. Ei kuusitoistavuotiaalle peruskoulun päättävälle vammaiselle kuulu tarjota eläkettä, eikä korkeakoulutetulle mielenterveyskuntoutujalle vain yksitoikkoista puuhastelua. Vammaista ei saa syrjiä sen paremmin opiskelupaikan kuin työnhaussakaan. He haluavat osallistua muiden ihmisten lailla työelämään, aluksi vaikka osapäiväisesti. He tarvitsevat myös toimeentuloa, arjen turvaa.

Puolsimme viime viikolla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen hyväksymistä. Sopimuksen ratifiointi on erittäin tärkeää. Lainsäädäntömme on muilta osin sopimuksen edellyttämällä tasolla, mutta edellytämme, että itsemääräämisoikeuteen liittyvät ongelmat ratkaistaan mahdollisimman pian. Yleissopimuksen tarkoitus on turvata vammaisille yhtäläiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet, jotka kuuluvat jokaiselle kansalaiselle. Sopimuksen keskeisiä periaatteita ovat syrjimättömyys, esteettömyys ja saavutettavuus.

Jokaisella on oikeus unelmiin,
jokaisella on oikeus toteuttaa itseään,
jokaisella on oikeus tuntea kuuluvansa yhteisöön,
jokaisella on oikeus mielekkääseen arkeen ja työhön.