Omaishoitoa kehitettävä

19.3. on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Minna Canth tuli tunnetuksi ei vain naisten ja miesten välisen, vaan erilaisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten tasa-arvon puolustajana ja sen puolesta taistelijana. Hän ei pelännyt nostaa esille kipeitäkään yhteiskunnallisia ongelmia. Tänä päivänäkin tarvitsemme minnacantheja, jotka herättävät keskustelua.

Olin tänään Eduskunnan kanslaisinfossa Heikki ja Kirsi Hiilamo kirjan Hoivataistelu julkistamistilaisuudessa ja kommentoin pyydettynä kirjaa sekä osallistuin keskusteluun omais- ja läheishoivasta yhdessä Sanna Lauslahden, Päivi Lipposen ja Outi Alanko-Kahiluodon kanssa. Hiilamot toteavat kirjansa alkupuheessa, että he haluavat "avata keskustelua hoivasta henkilökohtaisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä ja kamppailulajina, jossa periksiantamttomuus on erinomainen hyve."

Kaikilla meistä taitaa olla kokemuksia omaistemme tai läheistemme hoivan tarpeesta. Jokainen ihminen tarvitsee hoivaa jossain elämänvaiheessa, lapsena, ikääntyneenä tai sairauden tai vamman vietyä voimia ja kykyä toimia. Meistä kukaan ei voi sanoa, että minä pärjään varmasti aina yksin, omin voimin. Tarvitsemme muutenkin ympärillemme ihmisiä, inhimillistä kohtelua ja lämpöä.

Moni meistä on saattanut seurata jopa vuosia läheisensä voimien hiipumista. Jollakin omaisen sairastuminen on tullut eteen täysin odottamatta. Perheeseen on voinut syntyä erityistä tukea tarvitseva lapsi. Osa omaisiaan hoivaavista on voinut valmistautua tehtäväänsä etukäteen, mutta monelle hoivavastuu on tullut yllättäen eteen. Ei ole kysytty, haluatko, vaan näin on vain tapahtunut.

Yhä useampi omaistaan tai läheistään hoivaava tasapainoilee työn, hoivavastuun ja muun elämän yhteensovittamisen keskellä. Suomessa sekä ensisynnyttäjien keski-ikä, että ihmisten keskimääräinen eliniän odotus nousevat. Yhä useammalla omaishoitajalla tulee jatkossa olemaan hoivattavana yhtä aikaa sekä omat lapset, että omat tai puolison vanhemmat. Tutkijat puhuvatkin sandwich-ilmiöstä, keski-ikäinen elää kahden hoivaa vaativan sukupolven keskellä.

Omaishoito vaatii kehittämistä. Omaishoito on parhaimmillaan inhimillinen, mutta myös kustannuksiltaan edullinen hoitomuoto. Omaishoidossa puhutaan isoista rahoista. On laskettu, että omaishoidon ansiosta hoivamenoista säästyy noin 1,3 miljardia euroa vuodessa. Omaishoidon lisääminen kasvattaisi omaishoidon suoria kustannuksia, mutta olisi kokonaistaloudellisesti säästöpäätös, koska kaikki muut hoitomuodot ovat huomattavasti sitä kalliimpia. Omaishoidon edellytysten parantaminen ei kuitenkaan ole ensisijaisesti rahakysymys, vaan inhimillisyys ja oikeudenmukaisuuskysymys sekä samalla tasa-arvokysymys. 75-80 % omaishoitajana toimivista on naisia. Tutkimustenkin mukaan omaishoitajana toimii ensisijassa puoliso, sen jälkeen tytär, miniä, poika, muu sukulainen tai viimesijassa joku muu läheinen ihminen.

Viime vuonna julkistettiin kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Omaishoitoa olisi kehitettävä ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Tärkeintä olisi saada omaishoitolaki uudistettua tulevan eduskuntakauden alkupuolella. Omaishoitajien jaksamisesta ja hyvinvoinnista on pidettävä huolta, jotta he jaksavat tehdä raskasta työtä läheistensä hyväksi. Omaishoitajien vapaapäivien järjestelyt on saatava toimiviksi ja apua on saatava tarpeenmukaisesti kotiin.

Keskustan on esittänyt omaishoidon tuen siirtämistä Kelan vastattavaksi. Tällöin luotaisiin valtakunnallisesti yhtenäiset kriteerit siitä, milloin omaistaan tai läheistään hoitavalla on oikeus saada omaishoidon tukea. Tällä hetkellä valtaosa omaisiaan hoitavista ei saa työstään lainkaan rahallista korvausta ja eri kunnissa asuvat omaishoitajat ovat todella eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden.

Omaishoidon kehittäminen ei saa johtaa siihen, että huonokuntoinen ikääntynyt ihminen joutuu vastentahtoisesti vielä heikompikuntoisen puolisonsa omaishoitajaksi. Omaishoitoa kehitettäessä on aina muistettava myös, että omaishoito ei koske vain ikääntyneitä, vaan hoidettavana voi olla esimerkiksi erityistä tukea ja hoivaa tarvitseva lapsi tai nuori, mielenterveysongelmista toipuva aikuinen tai vammautunut tai vakavasti sairastunut työikäinen ihminen.

Omaishoito ei aina riitä, vaan hoidettavan kunnon heiketessä tai omaishoitajan oman jaksamisen tai muun rajallisuuden tullessa vastaan, on oltava mahdollisuus siirtyä muiden tehostetumpien palveluiden piiriin joustavasti ja viipymättä. Jokaisella hoidettavalla on oikeus tulla kuulluksi ja omaishoidon mahdollisuudet ja rajat on tunnistettava. Osa omaishoitajista ja hoidettavista on kokenut, että heidän näkemyksiään ei kuunnella eikä oteta huomioon tehtäessä arviota esimerkiksi hoidon tarpeesta. Näistäkin syistä on välttämätöntä, että tuleva eduskunta saisi viivytyksittä käsiteltäväkseen itsemääräämisoikeuslain uudistuksen.